Emilia Männynvälin intensiivinen ja rajoja uhmaava teos limittää ekologisen, yhteiskunnallisen ja henkisen todellisuuden poikkeuksellisella tavalla. Kirjan tarkkanäköisissä teksteissä naiseuden, pakenemisen, kapitalismin, luokan ja pyhän kaltaiset teemat punoutuvat toisiinsa muodostaen saumattoman jatkumon. Toiste en suostu katoamaan käy suuriin teemoihinsa maanläheisellä otteella. Esseiden maailma on täynnä yllättäviä eroja ja yhtäläisyyksiä. Milloin olet viimeksi lukenut esseen surun radikaaliudesta tai saunomisen metafysiikasta?

Männynvälin kynä piirtää laajoja kaaria ja kieli pakenee ideologisia kielioppeja. ”En ole kirjoittanut asioista, joista haluan kirjoittaa, vaan asioista, joista minun on pakko kirjoittaa.”