Rutikuivasta nimestään huolimatta tätä cityetnografin kenttäpäiväkirjaa on sanottu sukupolvensa manifestiksi. Äänessä ovat peli-, räppi- ja skeittilapsuuden eläneet itsensä yrittäjät, joiden kokemusmaailmassa kaiken voi mitata cooliusasteikolla. Nuorta luovaa luokkaa arvioiva ja sille irvaileva kirja on jo jonkinlainen tapaus.

Onko pakko ikuisesti ajatella itseään jonain designerina, ihan kuin se olisi joku outo face eater alien joka kasvaa sun sisällä..., kirjassa kysytään.

"Jos dokuläpän seassa olisi seksiä ja väkivaltaa, luulisi lukevansa American Psychon baristaversiota. Tai cityetnografin kenttäpäiväkirjaa. Graafisesta suunnittelusta, joka tekstin mukaan on "niin v:n epätotta", lukija ei opi mitään. Sehän tässä opettavaisinta onkin."
- Kaj Kalin, Helsingin Sanomat