Hra Nummisen novellikokoelma ”Lastuja” edustaa kirjallisuudessamme vähän viljeltyä aluetta: hillittyjä hillittömyyksiä. Yhteiskunnan sortorakenteiden kritiikki, joka ”Kauneimmissa runoissa” puhkesi verbaaliseen ilotulitukseen, sävyttää entisestään hieman lientyneenä monia novelleja. Aidon siveelliseltä pohjalta kumpuava kirjailijan ethos ei kuitenkaan jää verettömäksi abstraktioksi. Ei, hra Nummisen lastuissa yhdistyy siveellinen katsanto nyky-yhteiskunnan tarkkasilmäiseen kuvaukseen, jolloin lukija saa hyödyllisiä elämänohjeita. Ajatelkaamme vaikkapa neuvoksen tittelin saannin vaikeutta (novellissa ”Autonkorjaaja”), rakastavaisille soveliaita keskustelunaiheita (”Elokuun ilta”), teen valmistuksen hienouksia (”Teen todellinen maku”) ja monopolikapitalismin valtaa äänilevyteollisuudessa (”Monopoli). Metafyysisiin syvyyksiin hra Numminen sukeltaa itseyden ongelmaa pohtivassa esseessään ”Itse”, ihmisenä olemisen problematiikkaa taas luotaa ”Ystävät”.

Hra Nummisen eräissä novelleissa vilahtava henkilöhahmo ”Numminen” sisältänee omaelämäkerrallista ainesta, joskin lopullisen vastauksen voi antaa vasta myöhempi Nummis-tutkimus.

S. Albert Kivinen
fil.lis.
Ksenofenomenologisen Seuran varapuheenjohtaja